Äitienpäivä. Vuosi sitten koin ensimmäistä kertaa raskaana tämän päivän. Halusin olla omissa oloissa koska en voinut lakata itkemästä. Enpä uskaltanut silloin varmuudella luottaa siihen, että tänään oltaisiin tässä tilanteessa. Raskauden viimeisen kolmanneksen alkupäivillä mennään ja olo on hyvä. Nautin tästä olotilasta ja isosta mahasta.
Välillä muistan pilkahduksia menneestä lapsettomuusajasta. Ihan hullua, että viiden vuoden ajanjakso elämästäni tuntuu tämän puolen vuoden jälkeen melkein kaukaiselta menneisyydeltä. Pari kertaa olen käynyt lukemassa vanhoja blogitekstejä ja silloin olen vielä entistä kiitollisempi nykytilanteesta. Olenkin miettinyt, että jos vauva-arki tuntuu joskus raskaalta, voin käydä lukemassa noita tekstejä ja saada vähän perspektiiviä.
Töitä olisi jäljellä vielä pari kuukautta ennen äitiyslomaa. Vauvalle on hankittu ja pääosin saatu jo kaikenlaista tavaraa. Nähdäkseni paljon ei enää puutukaan ja hyvä niin, sillä kesällä haluaisin ottaa mahdollisimman rennosti enkä metsästää puuttuvia tavaroita.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, tuleville äideille sekä niille, jotka haluaisivat olla jonkun äiti! Viimeisenä mainituille toivon erityisesti jaksamista ja voimaa toivon ylläpitämiseen ❤
