Tänään tuli vastaan viimeisillään raskaana oleva vauva-aikojen tuttu. En tiennyt raskaudesta, mutta tässä vaiheessa se ei jäänyt epäselväksi. Onnittelin tietysti ja olin lähinnä hämilläni ja yllättynyt. Pikku hiljaa mieleen alkoi hiipiä katkeruuden hippusia. Vauva-aikana oltiin paljon porukassa, missä meitä oli yhteensä neljä äitiä. Nyt nämä kaikki kolme muuta ovat raskaana ja synnyttävät vieläpä yhden kuukauden sisään toisen lapsensa. Väkisinkin tämä tilanne herättää ristiriitaisia ajatuksia. Itse olen siis todella ulkopuolinen. Haluaisin toisen lapsen mutta raskaudesta ei ole tietoakaan. Tämä olisi näköjään luonnollinen ikäero uudelle sisarukselle ja jotkut näköjään onnistuvat suunnitelmissaan, samaan aikaan kun itse mietin tuleeko meille sisarusta minkäänlaisella ikäerolla.
Siis ristiriitaisia, katkeria tunteita, jopa hieman vihaa. Samaan aikaan olen iloinen että olen asioiden käsittelyssä ja hyväksymisessä tässä pisteessä. Tunne oli ehkä 1/10 osa siitä mitä se oli vastaavissa tilanteissa ennen ensimmäistä raskautta. Silti vähän kiroilen mielessäni maailmalle.
