LIIKU ENEMMÄN
Kävin kyllä tutustumassa uuteen kuntokeskukseen ja liityin jäseneksi. Mutta mutta... kovin montaa kerta en ole siellä käynyt eli pidetään tämä tavoite edelleen mielessä...
NUKU VÄHINTÄÄN 8 TUNTIA YÖSSÄ
Olen nukkunut useana yönä todella paljon, eli 8 tuntia on kyllä tullut heittämällä täyteen. Välillä on tietysti jäänyt lyhyemmäksikin ja olen myös patistanut itseäni nukkumaan, jotta tuo tuntimäärä tulisi täyteen.
HOIDA MIELTÄ KALVAVA ASIA POIS
Sain hoidettua erästä valokuvaprojektia jonkin matkaa eteenpäin. Aivan valmista ei vielä tullut, mutta tästä on ainakin helpompi jatkaa hommaa eteenpäin.
JÄRJESTELE KOTIA
Moni keskeneräinen homma on mennyt eteenpäin, mutta aivan siisti tuo yksi huoneemme ei vielä ole.
OLE AKTIIVISEMPI
Mielenkiintoinen pointti kirjassa oli, että ei pelkästään tunteet ohjaa käyttäytymistä vaan myös käyttäytyminen ohjaa tunteita. Voi siis joissain tilanteissa yrittää käyttäytyä niin, kuin haluaisi tuntea. Tämä on kyllä hieman unohtunut kuukauden edetessä, mutta yritän muistaa jatkossa :)
HELMIKUUSSA aion:
OLLA NALKUTTAMATTA MIEHELLENI
kiinnitän todella huomiota tähän. Aina välillä nalkutan asioista mitä hän tekee tai ei tee. Se ei kuitenkaan johda mihinkään ja itsellekin siitä tulee vain paha mieli. Yritän myös suhtautua positiivisemmin asioihin mitä hän ehdottaa tai miten hän huomioi minut.
OLLA ODOTTAMATTA KEHUJA TAI ARVOSTUSTA
teen siis asioita itseni vuoksi enkä odota vuolaita kiitoksia.
RIITELE OIKEIN
riitelemme aika harvoin, mutta jatkossa yritän purkaa tilanteet nopeammin, kertoa mikä painaa ja olla pitämättä mykkäkoulua.
ÄLÄ KAADA MURHEITA MUIDEN NISKAAN
kiinnitän huomiota siihen, että en valita turhista asioista muille.
PIDÄN PUOLENI
kiinnitän huomiota siihen, että kerron asioista oman mielipiteeni enkä yritä miellyttää muita.
Tässähän tätä työsarkaa rittää! :)
Hyviä nuo tavoitteet ja vieläpä ihan toteuttamiskelpoisia :) Vois itsekkin ottaa neuvosta vaarin.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaLöysin juuri blogiisi.
Pakko kommentoida, koska oma lapsettomuushistoriani menee lähes samoja polkuja ajallisestikin ja olen kanssasi saman ikäinen. Olemme toivoneet kolme ja puoli vuotta, ensi viikolla ensimmäinen käynti lapsettomuusklinikalla. Lykkäsimme hoitoon menoa, koska mietimme myös pitkään, että jos ei tule itsekseen niin saa olla. Aika teki tehtävänsä ja kun olen viime aikoina vain itkeskellyt kotona, totesi mieheni että nyt aloitetaan tutkimukset ( Itse olin ollut tällä kannalla jo jonkun aikaa ) Olen hyvin pessimistinen asian suhteen että biologisen lapsen saisimme. Valoa asiaan tuo kuitenkin se, että olemme varovaisesti keskenämme jo puhuneet adoptiosta. Tällä hetkellä toivo on taas kehissä, hetkeksi olin kadottanut sen jo täysin.
Toivon teille onnistumista ja sitä, että toivo ei katoaisi. Se on ehkä pahin tunne, kun sitä ei ole. Tsemppiä onnellisuusprjektiin!
Kiitos kommentistasi Anonyymi ja tervetuloa lukemaan blogia :) Toivo voi välillä kadota, mutta väittäisin että jos sitä pystyy jotenkin kaivelemaan ja pyrkimään positiivisuuteen, auttaa se selväjärkisenä pysymisessä... Ainahan tämä ei toki ole helppoa. Ja varmasti auttaa myös tuo adoptio vaihtoehtona. Meille se ei tunnu vaihtoehdolta, mutta olemme puhuneet sijaislapsista. On helpottavaa ajatella, että kävi tässä miten kävi niin emme jää kahdestaan. Itselleni elämä ilman lapsia ei tunnu lainkaan vaihtoehdolta.
VastaaPoistaTsemppiä siis tutkimuksiin, ainakin asiat menevät nyt sitten eteenpäin :)
Kuulostaa hyvältä projektilta! Tsemppiä ja kiitos kivasta blogista!
VastaaPoista