Tässä IVF-hoitoja odotellessa tulee mietittyä kaikenlaista. Tähän asti olen ollut hyvin toiveikas. Kun päätimme lähteä hoitoihin, ajattelin, että eihän sitä tiedä vaikka ensimmäisellä kerralla tärppäisi. Kun inseminaatio toisensa jälkeen kuitenkin osoittautui tuloksettomaksi, ajattelin, että eipä niiden onnistumisprosentti kovin huima olekaan. IVF-hoidoilla mahdollisuudet on paremmat, ehkä onnistumme heti ekalla kun ei meissä mitään vikaakaan pitäisi olla.
Nyt olen kuitenkin tajunnut, että eihän sitä tiedä. Onhan meille tehty perustutkimukset, mutta jos munasoluissa tai hedelmöittymisessä ylipäätään olisi jotain ongelmia, niin tämähän on juuri se kohta missä se se kävisi ilmi. Ehkä nämä ajatukset on osa henkistä valmistautumista aikaisintaan loppukesästä alkaviin hoitoihin. Kyllä tässä vielä kuitenkin kovin toiveikkaita ollaan. Jospa lapsettomuutemme viisivuotispäivänä loppuvuodesta olisin jo raskaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!