Vajaa vuosi sitten bloggasin ajatuksia samalla otsikolla. Tänä iltana tämä ajatus pyörii taas mielessä.
Viikko sitten kävin lääkärissä ultrattavana ja aloitin ovulaatiotestauksen. Ei mitään. Tiistaina kävin uudelleen ultrattavana ja samalla jatkoin koko viikon ovulaatiotestejä, joista tuli tänään positiivinen tulos. Soitto lääkäriin ja aika pakastealkion siirtoon keskiviikkoiltapäivälle. Samana päivänä kuulen aamupäivällä, jos jotain muutoksia tulee.
Illalla tapasin ystävää ja kuulin, että hän joka on ollut nykyisen miehensä kanssa neljä kuukautta, on nyt raskaana. Niin mitä helvettiä tästä kaikesta pitäisi ajatella?! Hajosin täysin ja aloin itkemään ja sanoin että en vaan pysty nyt muuhun. Ihanasti hän kyllä ymmärsi mutta sekin on ihan päin helvettiä että hän, joka on raskaana ei saa onnnitteluja vaan lohduttaa mua.
Toivon, että kuten aikaisemminkin, niin huomenna asia näyttäytyy uudessa valossa. Mä vaan vihaan raskausuutisia!!!
Hei Tsirpukka. Minäkin vihaan niitä, tällä hetkellä sydämeni pohjasta. Olen katkera, vihainen ja surullinen. Ympärillä on ystäviä raskaana ja vauvoja syntyy sinne tänne ja vähän aikaa sitten sain kuulla, että kaverini odottaa lasta miehelle, jonka kanssa on ollut reilusti alle vuoden (kyllä, olen niin säälittävä, että automaattisesti laskin). Eniten sattui se, että hän kertoi perheensä lisääntyvän yhdellä hengellä. Tuntui, että kutsumalla lyhyttä parisuhdettaan perheeksi, hän halvensi kaikkea sitä, mitä me olemme käyneet läpi yli neljä vuotta. Ja vaikka tiedän, että nämä tunteet ovat ns. väärin, olen nyt antanut niiden tulla. En jaksa muutakaan.
VastaaPoistaHei, täällä yksi raskausuutisia vihaava ilmoittautuu! Kaikkein pahimpia ovat tuttavien raskaudet, kaikkein lähimpien ihmisten raskaudesta pystyn aidosti iloitsemaan koska ymmärtävät ja tietävät taustani. Hävettää tämä kauhea katkeruuden määrä, mutta minkäs teet. Lapsettomuutta kaksi ja puoli vuotta takana ja yksi kokonainen ivf-hoito. Jonossa seuraavaan, kunhan saadaan suunnitelmat hyvälle mallille, on nimittäin "vikoja" molemmissa. :(
VastaaPoistaTiedän tunteen. Juuri lapsettomuushoidot aloitettu tänä keväänä, eka inseminaatio ohi tulokseton eikö uutta putkeen :( toisille suodaa vaa se helpompi tie.
VastaaPoistaMulla ei ole juuri eroa siinä onko uutisten kertoja tuttu vai läheinen, aina se on lähes yhtä musertavaa :( Tajusin tänään tätä samaa asiaa edelleen prosessoidessani, että raskasta tässä on se, että pitää aina uudelleen ja uudelleen hyväksyä, että meillä tämä tie on pitkä (ja kallis) ja aika monilla muilla hyvinkin helppo. Ja vaikka tunteet eilisten uutisten jäljiltä alkavat tasaantua, varmasti kipuilen asian suhteen vielä raskauden edetessä. Pakkohan niiden tunteiden on antaa tulla, hulluksi kai sitä muuten tulisi. Mutta ei jaksaisi aina vaan yrittää käsitellä tunteita ja jatkaa eteenpäin.
VastaaPoistavoimia odotteluun toivottavasti meille vuodesta toiseen odottajille suodaan pienoinen <3 toivon ettei matka olis kovin pitkä kulkea mutta välillä tää odottaminen vie voimat vaikka meillä ihan alussa kaikki.
VastaaPoistaSe odottaminen ja epävarmuus on pahinta. Tsemppiä sinnekin Merja!
VastaaPoista