perjantai 21. lokakuuta 2016

Mystinen äitiys

Tykkään kuunnella radiodokumentteja ja tässä viime päivinä olen kuunnellut Tuija Pehkosen keskusteluohjelmaa, jossa hän keskustelee tunnin verran vieraansa kanssa. Kuuntelin lähes peräkkäin ohjelmat, joissa oli vieraana Marja Hintikka ja Martina Aitolehti. Molempien kanssa keskustelu sivusi äitiyttä ja sitä miten se on muuttanut heitä ihmisenä. Hintikan näkemys on, että itse äitiys ei tee naisesta jumalolentoa ja hänhän pyrkii omalla ohjelmallaankin Marja Hintikka Livellä murtamaan äitimyyttiä. Sen sijaa lähes raivon partaalle minut sai Aitolehden kommentit, joiden mukaan "arvomaailma muuttui täysin", nykyään hän "osaa pyytää anteeksi" ja "nauttia tästä hetkestä".

En väitä, etteikö lapsen saaminen muuttaisi ihmistä. Totta kai koko elämänjärjestys muuttuu, kun yhtäkkiä tärkein asia elämässä onkin toisesta huolehtiminen. Tuollainen "äitiys muutti minut" -keskustelu aiheuttaa vaan helposti sellaisen asetelman, että paremmassa joukossa ovat äidit ja vähän huonommassa joukossa lapsettomat, joiden ei ole tarvinnut muuttaa arvojaan. Olisikin mielenkiintoista nähdä, miten äidiksi tuleminen vaikuttaisi minuun, sillä mielestäni arvomaailmani on jo nyt kohdillaan ja osaan nauttia tästä hetkestä sekä pyytää anteeksi.

3 kommenttia:

  1. Tämä on minusta tosi kiinnostava teema. Äitiyteen kuuluu tosi paljon ihmeellisiä myyttejä ja kiteytyneitä totuuksia. Mielenkiintoista luettavaa aiheesta on myös Anu Silfverbergin teoksessa Äitikortti.

    On hassua jankuttaa, että nimenomaan äitiys muuttaisi ja jalostaisi ihmistä niin paljon. Muuttaahan se toki ihmistä, mutta niin elämänmuutokset yleensä tekevät. Ei se ole kamalan outoa tai kummallista.

    Se on tosiaan totta, että usein äitiyskeskustelu päätyy sulkemaan muut (ne vähemmän jalostuneet lapsettomat) ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  2. Tämä sama asia vaivaa minuakin ja näen punaista tällaisista keskusteluista. Millaisia ne ihmiset oikein ovat olleet ennen lapsia, jos vasta äidiksi tuleminen on muuttanut heidät kuunteleviksi, ymmärtäväisiksi ja toisia huomioiviksi ihmisiksi?! Ehkä me emme sitä tajua, kun emme ole saaneet muutosta kokea. Tsemppiä meille! :)

    VastaaPoista
  3. Suosittelen samaa teosta kuin Illusia. Jos äitiys nähdään jonkinlaisena jalostuminen kokemuksena, niin onhan niitä muitakin keinoja ja syitä ns. kasvaa ihmisenä. Ja olkoon muutos millainen tahansa, sen aitous epäilyttää minua, jos se tapahtuu yhdessä yössä (kuten joillekin "äideille" tuntuu tapahtuvan). Vauva syntyy ja PIM!, äitiydestä tulee jonkinlainen performanssi, laitetaan kotihousut jalkaan ja aletaan puhua äitijuttuja. Näin kärjistettynä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!