Mitähän tästä vielä seuraa

Tässä IVF-hoitoja odotellessa tulee mietittyä kaikenlaista. Tähän asti olen ollut hyvin toiveikas. Kun päätimme lähteä hoitoihin, ajattelin, että eihän sitä tiedä vaikka ensimmäisellä kerralla tärppäisi. Kun inseminaatio toisensa jälkeen kuitenkin osoittautui tuloksettomaksi, ajattelin, että eipä niiden onnistumisprosentti kovin huima olekaan. IVF-hoidoilla mahdollisuudet on paremmat, ehkä onnistumme heti ekalla kun ei meissä mitään vikaakaan pitäisi olla.

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että eihän sitä tiedä. Onhan meille tehty perustutkimukset, mutta jos munasoluissa tai hedelmöittymisessä ylipäätään olisi jotain ongelmia, niin tämähän on juuri se kohta missä se se kävisi ilmi. Ehkä nämä ajatukset on osa henkistä valmistautumista aikaisintaan loppukesästä alkaviin hoitoihin. Kyllä tässä vielä kuitenkin kovin toiveikkaita ollaan. Jospa lapsettomuutemme viisivuotispäivänä loppuvuodesta olisin jo raskaana.

Osuvat sanat

"You see the smile that's on my mouth

It's hiding the words that don't come out

And all of my friends who think that I'm blessed

They don't know my head is a mess

No they don't know who I really am

And they don't know what I've been through

Like you do, and I was made for you"

Joitakin viikkoja sitten nämä sanat kolahtivat. Olen ollut hyvin avoin lapsettomuutemme kanssa, puhun siitä paljon ystävieni kanssa ja olen myös kertonut perheelleni ja kavereilleni. Mutta kaikille ei mitenkään voi kertoa. Vaikka haluaisinkin, että mahdollisimman moni tietää, koska se tuo minulle helpotusta, ei se ole mahdollista. Tämä juuri minua välillä tuskastuttaa. Että ne ei kaikkein läheisimmät ihmiset katselevat elämääni ja miettivät, että se näyttää mukavalta ja helpolta. Ja heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaisia tunteita käyn läpi ja kuinka paljon asiaa käsittelen, jotta pystyn pitämään itseni kasassa sitten, kun joku taas kertoo iloisena raskausuutisistaan.

Huomenna on taas edessä tilanne, jossa oma suruni varmasti nousee pintaan, mutta joudun vain vetäisemään hymyn pintaan ja olemaan kuin mitään surua ei olisikaan.

Onnellisuusprojekti 3/12

On ollutkin hiljaisempaa täällä blogissa. Nyt kun on hoitotaukoa sinne heinäkuulle asti, niin on selkeästi vähän taukoa näistä asioista muutenkin. Niin paljon taukoa kuin nyt lapsettomuudesta voi olla. Tuntuu ihan hyvältä kyllä keskittyä välillä muuhun kuin lääkäriaikojen varaamiseen. Mutta mutta, onnellisuusprojektiin!

Helmikuussa lupasin...

OLLA NALKUTTAMATTA MIEHELLENI
Nooh... Kiinnitin tähän kyllä huomiota ja varmasti joistain asioista jätin sanomattakin, mutta en voi sanoa sen täysin loppuneen. Jatketaan harjoituksia...

OLLA ODOTTAMATTA KEHUJA TAI ARVOSTUSTA
Tätä ajattelin useaan kertaan ja koin toimivaksi. Tulee heti parempi mieli, kun ei odota että muut kiittelisivät minua vaan on itse tyytyväinen aikaansaannoksiinsa.

RIITELE OIKEIN
Täytyy sanoa, että huushollissamme on ollut rauha aika lailla maassa eikä tätä ole tarvinnut edes miettiä.

ÄLÄ KAADA MURHEITA MUIDEN NISKAAN
Voisin varmasti vielä useammin miettiä, onko valittaminen aina tarpeen.

PIDÄN PUOLENI
Väittäisin jopa tsempanneeni tässä kertoneeni useammin mielipiteeni välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.

MAALISKUUSSA aion:

OPETELLA UUDEN KÄDENTAIDON

TYÖSKENNELLÄ FIKSUSTI

Välillä hommia kasautuu paljon yhdelle viikolle ja tuntuu olevan kiireistä, mutta samalla tiedän, että saatan vitkastella pitkänkin ajan ennen kuin saan jotain aloitettua. Kiinnitän siis enemmän huomiota ajan käyttöön, ja mietin miten saisin enemmän aikaiseksi silloin kun tekemistä on. 

NAUTTIA NYT

Huomaan usein ajattelevani tulevaisuutta ja sitten kun -elämää. Yritän keskittyä enemmän tähän päivään ja hetkiin ja nauttimaan niistä.

Sweet dreams

Viime yönä näin unta että meillä oli pieni poikavauva. Sillä oli nimikin. Kaikki oli uutta, opettelimme imettämistä ja mietin, saako lapsi tarpeeksi ruokaa. Mietin myös, että tämä tässä on minun lapseni, rakastanko sitä jo nyt? Kävin jossain poissa lapsen luota ja halusin heti palata katsomaan miten se voi.

Se ei ollut pelkkää pumpulia, mutta se oli juuri sitä mitä olin halunnut. Kunpa uni kävisi vielä toteen.

Välinpitämättömyys

Tänään kuulin tuttavan raskausuutisesta. Paikalla oli monia ihmisiä joten se, että en reagoinut mitenkään ei herättänyt minkäänlaista huomiota. Uutinen ei herättänyt juuri mitään tunteita, ainoa ajatus oli niinpä tietenkin. En todellakaan jaksa väkisin iloita ja onnitella muita raskausuutisista. On ihanaa huomata, että voin suhtautua asiaan välinpitämättömästi!

Tänään törmäsin myös aforismiin Sinulla on lupa tuntea niin kuin tunnet. 
Ehkä voisi olla myös Sinulla on lupa olla tuntematta. 

Katse eteenpäin

Tällä kertaa hoidon epäonnistumisen jälkeen kesti aiempaa kauemmin koota itseni. Päästyäni yli suurimmasta harmituksesta, huomasin olleeni koko viime viikon todella surullinen. Saatoin alkaa itkemään asiaa ajatellessani ja se pyöri päässäni jatkuvasti. Nyt alkaa pikku hiljaa tasoittua. Olen jo tehnyt suunnitelmia keväälle ja kesälle ja tuntuu hyvältä tehdä niitä kun ei tarvitse ajatella, että "jos olenkin raskaana". Osa näistä asioista olisi siis siinä tapauksessa pois suljettuja.

Viime viikolla soittivat myös lääkäristä, että miten hoidossa kävi. Nyt olemme sitten IVF- jonossa ja tänään tuli kutsu suunnittelukäynnille heinäkuussa. Yritän olla ajattelematta asiaa sen pidemmälle, että milloin hoito sitten todella aloitettaisiin. Kesän sulut saattavat viivästyttää hommaa tuossa vaiheessa ja onhan myös mahdotonta tietää, että osuuko käynnit juuri arkipäiville. Yritän asennoitua siihen, että se saattaa mennä tuosta vielä jonkin verran pidemmälle.

En ole hirveän tarkasti tutustunut IVF-hoitoihin tähän mennessä. Jonkinlainen käsitys hoidon kulusta on ollut ja nyt kutsukirjeen mukana tuli selvitys jonka lukaisin läpi. Vähän jännittää niihin hoitoihin lähteminen, koska IVF on kuitenkin monella tavalla vaativampaa kuin mitä ovulaation iduktio ja inseminaatio ovat tähän mennessä olleet. Toisaalta taas onnistumismahdollisuudetkin ovat huomattavasti paremmat, joten toivoa on. Saapahan tässä välissä pitää taukoa lääkärissä juoksemisesta, kuukautisten odottelusta ja hormoneiden piikittelystä, aikataulutuksesta ja pettymyksestä. Yritän ottaa tästä ajasta ilon irti!

Onnellisuusprojekti 2/12

Tammikuussa luin kirjan Onnellisuusprojekti ja kerroin aloittavani oman onnellisuusprojektin, jossa joka kuukaudelle määritellään omat tavoitteet. Tammikuun tavoitteet olivat:

LIIKU ENEMMÄN
Kävin kyllä tutustumassa uuteen kuntokeskukseen ja liityin jäseneksi. Mutta mutta... kovin montaa kerta en ole siellä käynyt eli pidetään tämä tavoite edelleen mielessä...

NUKU VÄHINTÄÄN 8 TUNTIA YÖSSÄ
Olen nukkunut useana yönä todella paljon, eli 8 tuntia on kyllä tullut heittämällä täyteen. Välillä on tietysti jäänyt lyhyemmäksikin ja olen myös patistanut itseäni nukkumaan, jotta tuo tuntimäärä tulisi täyteen.

HOIDA MIELTÄ KALVAVA ASIA POIS
Sain hoidettua erästä valokuvaprojektia jonkin matkaa eteenpäin. Aivan valmista ei vielä tullut, mutta tästä on ainakin helpompi jatkaa hommaa eteenpäin.

JÄRJESTELE KOTIA
Moni keskeneräinen homma on mennyt eteenpäin, mutta aivan siisti tuo yksi huoneemme ei vielä ole.

OLE AKTIIVISEMPI
Mielenkiintoinen pointti kirjassa oli, että ei pelkästään tunteet ohjaa käyttäytymistä vaan myös käyttäytyminen ohjaa tunteita. Voi siis joissain tilanteissa yrittää käyttäytyä niin, kuin haluaisi tuntea. Tämä on kyllä hieman unohtunut kuukauden edetessä, mutta yritän muistaa jatkossa :)

HELMIKUUSSA aion:

OLLA NALKUTTAMATTA MIEHELLENI

kiinnitän todella huomiota tähän. Aina välillä nalkutan asioista mitä hän tekee tai ei tee. Se ei kuitenkaan johda mihinkään ja itsellekin siitä tulee vain paha mieli. Yritän myös suhtautua positiivisemmin asioihin mitä hän ehdottaa tai miten hän huomioi minut.

OLLA ODOTTAMATTA KEHUJA TAI ARVOSTUSTA

teen siis asioita itseni vuoksi enkä odota vuolaita kiitoksia.

RIITELE OIKEIN

riitelemme aika harvoin, mutta jatkossa yritän purkaa tilanteet nopeammin, kertoa mikä painaa ja olla pitämättä mykkäkoulua.

ÄLÄ KAADA MURHEITA MUIDEN NISKAAN

kiinnitän huomiota siihen, että en valita turhista asioista muille. 

PIDÄN PUOLENI

kiinnitän huomiota siihen, että kerron asioista oman mielipiteeni enkä yritä miellyttää muita.

Tässähän tätä työsarkaa rittää! :)