Aluksi

"Tää on kaikille teille, uskonne menettäneille.
Jukka Poika tietää; kannattaa pitää kiinni
Viimeiseen asti."

Miksi halusin perustaa blogin?
Olemme mieheni kanssa toivoneet lasta neljä vuotta. Noihin vuosiin mahtuu monenlaisia vaiheita, hetkiä ja ajatuksia lapsettomuuteen liittyen. Vasta hiljattain löysin tieni muiden kirjoittamiin lapsettomuusblogeihin, ja niistä heräsi ajatus, että ehkä minullakin olisi jotain annettavaa.

"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!"

Olin aina ajatellut, että lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, että hyvinkin voisi olla niin, että en voi saada lapsia. Kun sitten päätimme 28-vuotiaina, että nyt olisi sopiva hetki aloittaa, ajattelin kuitenkin, että se voisi tapahtua piankin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vuoden yrittämisen jälkeen kävimme yksityisellä klinikalla tutkimuksissa, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt.

"Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen.
Mikä eteen kun juttus ei toiminutkaan?
No ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan.
Kautta meditaation saavutetaan, näkemys uusi
Uuteen toimintasuunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan."

Olimme molemmat pitkään sitä mieltä, että lapsettomuushoidot eivät ole meitä varten. Ajattelimme, että jos lapsi ei ole tullakseen niin se on sitten niin. Itselläni tähän ajatukseen vaikutti vahvasti pelko siitä, että jos lähtisimme hoitoihin, niin milloin ne osaisi lopettaa? Kauhukuvani oli, että elämästämme kuluisi vuosikausia hoidoissa ajatellen, että yritetään vielä kerran. Lopulta alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tilanne ei saavuttaisi minkäänlaista loppua odottelemalla jos joskus tärppäisi.

"On aika taistella ja aika juosta,
Jos pakenemaan joudut niin mitäpä tuosta.
Sido kengännauhat ja vyötäsi nosta,
Murheesi suista, nouse häpeän suosta.
Uuteen toivoon, uuteen aamun jo herää.
Uuteen uskoon koko settisi kerää, hio veitsesi terää
Kunnes se kiiltää, ja viiltää poikki kahleet jotka sua riistää."

Kolmen ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen päätimme hakeutua julkiselle puolelle lapsettomuushoitoihin. Se tuntuu nyt täydellisen oikealta ratkaisulta. Itseäni helpotti toisaalta myös se, että julkisella puolella hoitoja tehdään tietty määrä, joten ne päätökset eivät ole omissa käsissä.

"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!"

Ihan aina ei tarvitse kyllä olla vahva, saa myös surra ja olla heikko. Helpommalla pääsee, jos sen voi tehdä muiden ihmisten kanssa. Itse olen puhunut lapsettomuudestamme avoimesti lähipiirin kanssa, ja uskon sen olevan suuri syy siihen, miksi olen pystynyt käsittelemään ja elämään asian kanssa niin hyvin. Suosittelen lämpimästi samaa muillekin. 

"Väkevä kuin karusiini, lempeä kuin lounatuuli.
Itsepäinen kuin muuli, lennät eteenpäin kuin nuoli.
Älä huoliasi huoli, pidä puoliasi, kukaan ei sitä tee sun puolestasi,
Pidä pintasi ja tee selväksi ettet ole mikään nyrkkisäkki,
Tökittäväksi tehty sätkynukke, etkä kauppatavara.
Vapauttaan ei voi myydä, ostaa, ei omistaa, ei vaihtaa, varastaa.
Kylvä siemenet, jotain voi kasvaa."

Niin ärsyttävää kuin se onkin, niin kuten elämässä yleensä, myös tässä vaikuttaa paljon oma asenne. Joskus tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta jotenkin asiat aina menevät eteenpäin kun niin päättää ja yrittää suhtautua positiivisesti. Itseäni on auttanut keskittyminen elämän muihin hyviin asioihin sekä unelmiin.

Tämän säkeen viimeinen  lause on tässä yhteydessä jopa surkuhupaisa! Siihen on pakko uskoa, vaikka se tapahtuisi lääkärin vastaanotolla ;)

"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!"

Kyseinen biisi on Soul Captain Bandin ja tuttu minulle nuoruudestani. Hiljattain törmäsin kappaleeseen uudelleen ja se puhutteli minua ihan uudella tavalla! Siitä tuli lapsettomuuskriisiini liittyvä tsemppibiisi: aina kun kuuntelen sen, se saa minut paremmalla tuulelle ja valaa minuun uutta uskoa.