Joulu pulkassa

Joulu alkaa nyt olla vietetty. Mukavaa oli, näimme perheitämme ja lomailimme,  mutta jouluruokia lukuun ottamatta se ei paljon eronnut muusta ajanvietosta. Kummankaan sisaruksilla ei myöskään ole lapsia, joiden läsnäolo varmaan tekisi joulusta enemmän joulun. Tämä oli jo neljäs joulu, jolloin meillä OLISI VOINUT olla lapsi, vaan ei ole. Yllätyin tajutessani, että ensi jouluna meillä voisi hyvinkin olla vauva. Haave karkaa koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi, kun hoidot epäonnistuvat, joten tuntuu siltä kuin vuosi ei riittäisi. 

Kuulin tänään veljeltäni, että hänen viime kesänä naimisiin mennyt ystäväpariskuntansa saa alkuvuodesta lapsen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että heilläkin on onnistunut niin helposti! Tietenkään en voi asiaa varmaksi tietää. Tuntuu kuitenkin itsestä uskomattomalta, että joku voi tulla raskaaksi ensimmäisillä yrittämisillä. Nämä ovat niitä tilanteita, kun huomaa itsessään katkeruuden tunteita. Katkeruuden tunteita herättää myös se, että monet ystäväni, jotka ovat alkaneet "lapsentekopuuhiin" paljon meidän jälkeemme, ovat saaneet lapsen jo aikapäiviä sitten ja toiset heistä  jo kaksikin lasta. Tällaisista tunteista on vaikeaa puhua muille, mutta myönnän niiden läsnäolon täysin itselleni. Yksi syy blogin perustamiseen olikin se, että tänne voin kirjoittaa tunteistani sensuroimatta mitään. 

Nyt jään jännityksellä odottamaan, minä päivänä ensi viikolla kuukautiseni suvaitsevat alkaa, ja onnistuuko kolmas ja viimeinen ovulaation induktio tehdä tammikuussa.