Ne raskausuutiset

Ihmettelinkin jo, kun koko syksyn on ollut niin hiljaista raskausuutisten suhteen. No, toissapäivänä sainkin kuulla kerralla kolme. Yksi onnellisista odottajista oli paikalla, muista keskusteltiin samassa yhteydessä. Nämä tilanteet ovat edelleen itselle vaikeita ja herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. En usko, että kukaan muu kuin lapsettomuuden kanssa kamppaileva voi täysin ymmärtää sitä myllerrystä. Lohduttavampia hetkiä on ollut, kun luin Anu Silfverbergin kirjoittamasata Äitikortti -kirjasta seuraavan tyylisen kuvauksen:

"Raskausuutisten kuuleminen tuntuu samalta, kuin joku vetäisi 

veitsellä rintasi auki ja sisälmyksesi valuisivat siihen paikkaan."

Kyllä! Juuri tuolta se tuntuu! Ja omaa olemista helpottaa kun kuulen, etten ole ainoa, joka elää tämän ristiriidan kanssa. Samallahan pitäisi yrittää esittää täysin normaalia ja ilmaista iloiseen sävyyn onnittelunsa tulevasta perheenlisäyksestä. Vaikka kuinka olen yrittänyt ja yritän hyväksyä omat tunteeni, niin en voi välttyä tuntemasta myös huonoa omaa tuntoa. Toiselle ne hetket ovat kuitenkin maailman onnellisimpia, itselle kaikkein pahimpia. En toivo sitä, että muut ihmiset eivät lisääntyisi, mutta ehkä toivon mieluummin kuulevani raskausuutisista omassa rauhassa, jolloin voin vapaasti antaa kyynelten tulla. Yleensä totun ajatukseen päivässä tai parissa. 

Olen alkanut huomaamattani varautumaan tilanteisiin, jossa on mahdollista kuulla raskausuutisia. Kuuleminen on vähän helpompaa, jos on ehtinyt hieman asennoitua siihen. Usein ne pääsevät kuitenkin yllättämään.