lauantai 2. syyskuuta 2017

Uusi ihana arki

Viime postauksesta meni vielä viikko kunnes poikamme saapui viimein tähän maailmaan ❤ Hän syntyi siis reilu kaksi viikkoa sitten 17.8. Painoa oli 4085 grammaa ja pituutta 51 senttiä. Poika oli oikein hyvinvoiva vaikka synnytys olikin ollut raskas meille molemmille.

Synnytys käynnistettiin viikoilla 41+5 laittamalla balonki. Se aloittikin supistukset jotka kuitenkin loppuivat balongin tultua ulos. Samana iltana puhkaistiin vielä kalvot ja supistukset alkoivat säännöllisesti seuraavana yönä. Aamulla siirryttiin synnytyssaliin ja kohdunsuu oli auki 4 cm. Tuosta homma ei sitten enää edennytkään. Aloitettiin oksitosiini, mutta jostain syystä vauva reagoi siihen niin että sydänäänet heikkenivät. Oksitosiini jouduttiin siis vähän väliä lopettamaan eikä annosta päästy koskaan nostamaan. Sama homma jatkui synnytyssalissa kaiken kaikkiaan puoli vuorokautta kunnes päädyttiin kiireelliseen sektioon. Siinä vaiheessa se oli omasta mielestänikin ainoa vaihtoehto, vaikka olin toivonut alatiesynnytystä. Synnytyksestä oli aluksi tosi paha mieli, mutta sain onneksi käydä sitä läpi kätilön kanssa ja lisäksi sain kirjaukset luettavaksi. Helpottaa kun tiedän mitä on tapahtunut ja että olen itse tehnyt kaiken voitavani.

Uusi arki on ollut ihanaa, vauva on ollut tämän pari viikkoa hyvin tyytyväinen ja helppo (mutta niin kai kaikki vauvat aluksi ovat!). Itse olin aluksi melkoisten hormonimyrskyjen vallassa, asiaa ei varmasti helpottanut sektion jälkeiset kivut ja toimintakyvyttömyys ja harmitus niistä. Nyt alkaa selkeästi tasoittumaan ja ehkä sitä alkaa myös ymmärtämään mitä kaikkea on tapahtunut. Oli aika hurjaa miettiä ensimmäistä viikkoa taaksepäin kun siihen mahtui raskas synnytys, sairaalassaoloaika perhehuoneessa todellisessa kuplassa sekä kotona olemisen ensimmäiset päivät. Omassa päässä tapahtumat tuntui sijoittuvan vähintään kuukauden pätkälle.

Ai niin, sektion yhteydessä lääkäri totesi, että kohdusta ja molemmista munasarjoista oli löytynyt endometrioosia. Liekö siinä siis syy tähän lapsettomuustaipaleeseen...

Olemme onnellisia ja kiitollisia pikku tuhisijastamme 💕 Luulen, että tämä blogi on nyt tullut päätökseensä. Perustin sen ensisijaisesti lapsettomuuden käsittelyyn joten tuntuu että se on nyt tehnyt tehtävänsä. Haluan kiittää kaikkia jotka olette käyneet blogia lukemassa, vertaistuki on ollut korvaamatonta! Kiitos myös teille jonka ajatuksia olen saanut lukea omista blogeistanne. Ja vielä lopuksi, paljon voimia ja onnea matkaan teille jotka vielä odotatte omaa pientä kotiin ❤

torstai 10. elokuuta 2017

"Odotan odotan odotan et tapahtuis jotain..."

Raskausviikkoja on tänään 40+6 ja synnytyksen alkamista odotellaan malttamattomina. Aika on kyllä todella suhteellista: koko tämän viiden ja puolen vuoden odotuksen rinnalla ei luulisi olevan mitään merkitystä viikoilla ja päivillä. Silti jokainen uusi päivä tuntuu aivan ylivoimaiselta odottaa. Olo on edelleenkin tilanteeseen nähden varmasti erittäinkin hyvä, jaksan tehdä asioita ja kesäsäät suosii. Silti en vain malttaisi odottaa että tapaan vihdoin tuon pienen tyypin 💕

Pian, pian... korkeintaan viikko ja hän on täällä!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivästä

Äitienpäivä. Vuosi sitten koin ensimmäistä kertaa raskaana tämän päivän. Halusin olla omissa oloissa koska en voinut lakata itkemästä. Enpä uskaltanut silloin varmuudella luottaa siihen, että tänään oltaisiin tässä tilanteessa. Raskauden viimeisen kolmanneksen alkupäivillä mennään ja olo on hyvä. Nautin tästä olotilasta ja isosta mahasta.

Välillä muistan pilkahduksia menneestä lapsettomuusajasta. Ihan hullua, että viiden vuoden ajanjakso elämästäni tuntuu tämän puolen vuoden jälkeen melkein kaukaiselta menneisyydeltä. Pari kertaa olen käynyt lukemassa vanhoja blogitekstejä ja silloin olen vielä entistä kiitollisempi nykytilanteesta. Olenkin miettinyt, että jos vauva-arki tuntuu joskus raskaalta, voin käydä lukemassa noita tekstejä ja saada vähän perspektiiviä.

Töitä olisi jäljellä vielä pari kuukautta ennen äitiyslomaa. Vauvalle on hankittu ja pääosin saatu jo kaikenlaista tavaraa. Nähdäkseni paljon ei enää puutukaan ja hyvä niin, sillä kesällä haluaisin ottaa mahdollisimman rennosti enkä metsästää puuttuvia tavaroita.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, tuleville äideille sekä niille, jotka haluaisivat olla jonkun äiti! Viimeisenä mainituille toivon erityisesti jaksamista ja voimaa toivon ylläpitämiseen ❤

torstai 16. maaliskuuta 2017

Puolivälissä ollaan!

Huomenna tulee täyteen 20 raskausviikkoa. Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Toisaalta en yhtään epäile etteikö ajan kulu hidastuisi loppua kohden mentäessä. Olen voinut edelleen hyvin ja vatsa on vihdoin pyöristynyt selkeäksi raskausmahaksi. Rakastan sitä ❤ Aluksi koin vatsan pyöristymisen suhteen kiusallisena tilanteet, joissa oli läsnä ihmisiä jotka eivät tienneet raskaudesta. Enää ei tarvitse miettiä, että pohtiikohan tuo nyt olenko raskaana vai en... Se alkaa olla aika selvää 😊

Edelleen olen niin suunnattoman kiitollinen, että olemme nyt tässä tilanteessa. Kiitollisuus on tietysti helpompaa, kun olen voinut täysillä nauttia raskaana olosta. Viihdyn tässä tilassa, vaikka toki se on tuonut mukanaan pieniä vaivoja. Se tekee minut kuitenkin onnelliseksi joka päivä.

Tänään käytiin rakenneultrassa ja oli mukavaa nähdä ja kuulla että kaikki on edelleen hyvin. Lisäksi selvisi, että meille on tulossa poika ❤ Meille oli alusta asti selvää, että sukupuoli ei ole mikään salaisuus mikäli se ultrassa selviää. Olen tyytyväinen että se selvisi, jotenkin vauva muuttui heti konkreettisemmaksi ja enemmän omaksi persoonakseen. Tästä on hyvä  jatkaa eteenpäin.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Vihdoin koitti se kauan odotettu päivä

Kävin tänään ultrassa ja näin meidän pienen vauvan siellä pyörimässä kuin häkkyrä. Se oli ihmeellistä! Vähän silmät kostui mutta enimmäkseen hymyilytti tyypin liikehdintä. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja olo on nyt todella helpottunut ja onnellinen.

Kyllähän tuo kokemus nostaa tämän raskauden ihan eri tasolle. Olen tosiaan ollut hieman huolissani, koska olo on niin normaali. Nyt kun olen nähnyt, että kyllä siellä kasvaa pieni ihminen, voin nauttia tästä lähes oireettomasta raskaudesta. Nyt mennään viikoilla 12+3 ja ajattelin, että nyt uskallan kertoa tästä kaikille ja tehdä enemmän suunnitelmia lapsen varalle.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kuulumisia

Ihanaa, kun olette kommenteissa kyselleet kuulumisia :)

Tämä blogi syntyi niin vahvasti lapsettomuuden surun ja lapsettomuushoitojen purkupaikaksi, etten ole nyt osannut kirjoittaa tänne oikein mitään.

Nyt mennään viikoilla 11+3 ja olo on hyvä. Oikeastaan vähän liiankin normaali ;) Joskus viikoilla 6-8 oli pientä pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta ja sittemmin myös väsymystä, mutta nyt ne ovat kaikki ohi. Heti tietysti alkaa miettiä, että voiko kaikki olla hyvin, kun olo on niin hyvä...

Aika on tuntunut kuluvan todella hitaasti, sillä olen odottanut niin hartaasti 12. viikkoa ja ultraääntä. Perjantaina tulee täyteen kolme kuukautta ja maanantaina on aika ultraääneen. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Haluaisin jo kertoa ilouutisen kaikille ja lyödä lukkoon kevään suunnitelmia esimerkiksi töiden suhteen. Ehkä sitten uskaltaa muutenkin olla jo luottavaisempi ❤

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tänne kuuluu hyvää

Viimeiset pari viikkoa on mennyt hämmästyttävän rauhallisissa tunnelmissa. Olen ihmetellyt, kuinka nopeasti voi tottua sellaiseen, mikä vielä hetki sitten tuntui täysin absurdilta. Raskausoireita on ollut ja hyvä niin, sillä niiden kadotessa päiväksi on heti mietityttänyt, että toivottavasti kaikki on hyvin.

Tänään oli viimeinen kontrollikäynti Naistenklinikalla, tästä siirrytään sitten tavallisten tallaajien joukkoon neuvolaan. Ruudulla näkyi sykkivän pienen pieni sydän ja alkio vastasi raskausviikkoa 7 niin kuin pitikin. Kaikki on siis hyvin.

Tämä on uskomatonta ja ihanaa. Olen niin onnellinen ja toiveikas, että tästä saadaan kypsyteltyä meille se kauan kaivattu vauva ❤