Perhejuhlat

Nähtävästi tämän viidennen lapsettomuusvuoden aikana suuret perhejuhlat ovat alkaneet herättää sellaisia tunteita mitä ei aiemmin herännyt. Tänään olen tuntenut ärsyyntyneisyyttä ja surua lueskeltuani naisten some-postauksia siitä kuinka heidän lapsillaan on maailman paras isä. Isänpäivään liittyvät uutiset vain muistuttavat siitä aukosta, mikä elämässäni on. Parempi sulkea sosiaalinen media ja uutisvirta tältä päivältä.

Vittu mitä paskaa

Pahoittelut rujosta lauseesta otsikossa, mutta se on tällä hetkellä päällimmäinen tuntemukseni. Tein aamulla niin selvästi negatiivisen raskaustestin, että ei paljon jättänyt arvailujen varaan. Ihan älytöntä, mutta testin tehtyäni lähdin labraan, koska se nyt kuuluu tähän prosessiin. Voivat sitten huomenna soittaa, että tulos oli negatiivinen.

Olin koko päivän liikkeellä, pienikin ajatus tämän asian suuntaan nosti kyyneleet silmiin, joten yritin keskittyä muuhun. Illaksi piti lähteä vielä harrastuksen pariin, mutta en vaan kyennyt enää kokoamaan itseäni. En tiedä uskoinko enää lähipäivinä, että voisin oikeasti olla raskaana, mutta kyllähän tämä nyt romuttaa koko puolentoista kuukauden toivomisen. Huomenna kuulen, onko kaikki se raha ja vaiva mennyt täysin hukkaan vai olisiko joku lopuista alkioista saatu pakkaseen.

Osuvat sanat

"You see the smile that's on my mouth

It's hiding the words that don't come out

And all of my friends who think that I'm blessed

They don't know my head is a mess

No they don't know who I really am

And they don't know what I've been through

Like you do, and I was made for you"

Joitakin viikkoja sitten nämä sanat kolahtivat. Olen ollut hyvin avoin lapsettomuutemme kanssa, puhun siitä paljon ystävieni kanssa ja olen myös kertonut perheelleni ja kavereilleni. Mutta kaikille ei mitenkään voi kertoa. Vaikka haluaisinkin, että mahdollisimman moni tietää, koska se tuo minulle helpotusta, ei se ole mahdollista. Tämä juuri minua välillä tuskastuttaa. Että ne ei kaikkein läheisimmät ihmiset katselevat elämääni ja miettivät, että se näyttää mukavalta ja helpolta. Ja heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaisia tunteita käyn läpi ja kuinka paljon asiaa käsittelen, jotta pystyn pitämään itseni kasassa sitten, kun joku taas kertoo iloisena raskausuutisistaan.

Huomenna on taas edessä tilanne, jossa oma suruni varmasti nousee pintaan, mutta joudun vain vetäisemään hymyn pintaan ja olemaan kuin mitään surua ei olisikaan.