Raskaustesti hankittu

Tänään ostin raskaustestin maanantai-aamua varten. Oikeastaan ostin kaksi siltä varalta, että olisi jotain hämminkiä. Maanantaina käyn myös verikokeessa, mutta saan tuloksen vasta tiistaina. Samalla kuulen, miten loppujen kolmen alkion on käynyt.

Keskiviikkoon asti olin hyvin rauhallinen. Sitten rintojen kipeily lakkasi ja olin varma, että ei tässä mitään raskaana olla. Ajatus asiasta itketti vähän vielä eilenkin. Nyt olen aika rauhallinen mutta en vaan jaksa enää uskoa että maanantainen testi voisi olla positiivinen. Kai tämä pessimismi on myös keino suojata itseään, jotta ei tippuisi liian korkealta.

Let's not get too excited

Mielestäni olen pystynyt olemaan melko rauhallinen nämä pari päivää alkionsiirron jälkeen.Ainakaan en ole kuumeisesti miettinyt lopputulosta ja siihen reagointia. Silti tiedän mahdollisen lasketun ajan, sen milloin asiasta voisi turvallisin mielin kertoa kaikelle kansalle ja googletinpa juuri lentämisen rajoituksista raskaana ollessa, sillä olemme suunnitelleet ulkomaanreissua joululomalle. Hah, itseään on niin helppo huijata.

Lupasin ja vannoin itselleni, että en tarkkaile kehoni tuntemuksia, koska ne eivät välttämättä kerro kaikkea. Nyt kuitenkin huomaan hämmästeleväni rintojen arkuutta ja turvotusta. Tosin näitä tuntemuksia oli jo ennen siirtoa, eli saattaa johtua ihan vaan 1,5 kuukautta kestäneestä hormonien pumppaamisesta. Mietin kuitenkin, että mitä jos kipuilu jatkuu, niin mitä se tarkoittaa ja jos se loppuukin, niin entäs se? Että ihan ei nappiin mennyt sekään lupaus. Pitää kuitenkin yrittää, hulluksihan sitä muuten itsensä tekee.

Alkionsiirto

Ilman huolen häivää ja toiveikkaana menin tänään alkionsiirtoon. Ja saatiinhan sitä siirrettyä yksi viisisoluinen alkio! En vaan moneen tuntiin sen jälkeen pystynyt miettimään muuta kuin loppujen munasolujen kohtaloa. Yhdeksästä munasolusta oli hedelmöittynyt yhteensä neljä, ja nämä loput kolme kuusisoluisiksi. Ilmeisesti ovat sen verran heikkoja, että niitä ei voida sellaisenaan pakastaa vaan niitä nyt jatkoviljellään ja pakastetaan myöhemmin mikäli kehittyvät.

Olin niin luottavaisin mielin, että kyllähän nyt yhdeksästä saadaan pakkaseenkin. Siksi hajosin täysin siirron jälkeen, tulos oli isku vasten kasvoja. Nyt taas kutakuinkin kasassa. Yritän olla nyt miettimättä tulevaa, annan kaiken rakkauteni sille alkiolle sisälläni, teen mukavia asioita tulevat viikot ja toivon ❤❤❤

Punktiofiiliksiä

Se on ohi nyt ja fiilis on hyvä. Aluksi kyllä ajattelin odotellessani sägyllä sairaalavaatteet päällä, että en kerta kaikkiaan pysty enää uudelleen tähän. Olin kyllä siinäkin vaiheesssa hyvin rentona, hoitajakin kommentoi alhaista pulssiani. Varmaan kuitenkin jännitin punktiota. Kaikki meni hyvin eikä toimenpide ollut ollenkaan niin kivulias kuin olin kuvitellut.

Tilanne vaan oli niin absurdi: me ja 6 muuta pariskuntaa samassa tilassa, pelkät verhot välillämme ja kukin vuorollaan sängyllä kärrättävänä.

Tuloksena oli 9 munasolua. Keskiviikkona kuullaan miten niille kävi ja toivottavasti siirretään yksi alkio. Nyt on kuitenkin rauhallinen olo, en voi kuin odottaa ja toivoa ❤

Nyt sitä mennään

Huh huh. Jotenkin uskomatonta että nyt ollaan tässä. IVF-hoidot, joista olen jo pitkään ajatellut, että niillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Tänään lääkärissä ultrattiin ja rakkuloita oli 7+5. Maanantaina punktio. Piti kysyä, että oliko niin että yhden munarakkulan sisällä on yksi munasolu. Hah, oon niin pihalla. (Ja kyllä, näin siis pääasiassa on). Nyt jännittää. Paljonko munasoluja saadaan, onko ne hyviä, hedelmöittyykö ne. Ja mitä sen jälkeen. Pakko keksiä viikonlopulle jotain etten vaan mieti tätä koko ajan.

Alitajuinen hermostus

Perjantaina on siis lääkäriaika ja silloin määrittyy milloin punktio tehdään. Olen ollut tällä viikolla jotenkin pahantuulinen ja hermostunut. En jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä ja olen ärsyyntynyt monesta asiasta. Mietin, että johtuukohan tämä hoidoista, stressaanko niistä ja voinko olla niiden takia hermostunut tavallaan tietämättäni?

Kenelle kertoa?

Aika moni ihminen tietää meidän lapsettomuutemme vaiheista ja siitä, että kevyempiä hoitoja on tehty ja olemme siirtymässä hoidoissa eteenpäin. Olen miettinyt, kuinka laajasti kerron meneillään olevista hoidoista. Haluan kyllä puhua asiasta, enkä oikein osaa sitä salaillakaan jos mieli tekee puhua. Mietin, että jos kerron niin olenko sitten raportointivelvollinen kaikista vaiheista. No en tietenkään ole. Tuskin jaksan kaikkia pitää ajantasalla, eiköhän ihmiset voi sitten kysyä jos haluavat tietää. En tiedä mitä haittaa kertomisesta voisi olla. Kävi tässä miten tahansa, enköhän halua kuitenkin jossain vaiheessa purkaa sitä lähimmilleni. Kai sellainen ajatus vaan istuu aika syvällä, että raskautumisaikeista ei kerrota ja raskaudestakin vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun ollaan "turvallisilla vesillä".

Pistospäivä numero viisi

Tällä hetkellä mennään siis pistosvaiheessa. Pistän Gonal-f lääkettä 200 yksikköä päivittäin vielä ainakin vajaan viikon, ensi perjantaina on lääkäriaika jolloin päätetään punktion ajankohdasta. Tähän mennessä olen pystynyt yllättävän hyvin keskittymään yhteen vaiheeseen kerrallaan ja fiilis on hyvä. Toki ajatukset ja toiveet lähtevät myös helposti laukkaamaan ja kävin jo tutkimassa vanhempainrahan suuruutta. Heh.

Olen toiveikas, olo on jännittävän kutkuttava. Samalla hyvin ristiriitainen, sillä tuntuu täysin absurdilta, että voisin yhtäkkiä olla raskaana. Pidän sitä kuitenkin hyvin todennäköisenä. Oikeastaan ajattelen, että on kaksi vaihtoehtoa: raskaus onnistuu ensimmäisellä IVF-hoidolla tai sitten selviää, että emme voi saada lapsia.

Jännityksellä odotan, millaisia oloja pistohoito vielä aiheuttaa, sillä jo toissapäivänä tuntui menkkamaista kipua vatsassa. Tämä meni kyllä ohi eikä ole enää palannut.