Onnellisuusprojekti 4/12

Tässä sitä huomaa, kuinka lyhyt aika kuukausi on... Onnellisuusprojektini näyttää päivittyvän vähän viiveellä, nytkin mennään jo puolessa kuussa. Mikäli tätä blogia ei olisi, asia olisi varmaan jo unohtunut :D

Maaliskuussa lupasin:

OPETELLA UUDEN KÄDENTAIDON
Ja sen tein. No, tavallaan. Teen paljon käsitöitä, mutta olen laiska opettelemaan uutta. Haaveilen aina kirjoneuletekniikan hallitsemisesta, mutta ajattelen että en osaa. Nyt kuitenkin tartuin toimeen. En nyt siis varsinaisesti opetellut aivan uutta taitoa, koska olen ennenkin tehnyt niitä. Nyt kuitenkin onnistuin aika hyvin ja siitä tuli todella hyvä fiilis! Siinä siis syy miksi pitäisi välillä jaksaa opetella uutta!

TYÖSKENNELLÄ FIKSUSTI
Olen oikeasti työskennellyt fiksummin. Olen tehnyt etukäteen suunnitelmaa mitä esimerkiksi tiettynä päivänä haluan saada tehtyä ja saanut näin enemmän aikaan.

NAUTTIA NYT
Täytyy myöntää, että tämä asia on unohtunut täysi kevätkiireissä... Yritys jatkuu.

HUHTIKUUSSA aion

LAULAA AAMUISIN
Koska se piristää.

VENYTELLÄ PÄIVITTÄIN

Näillä mennään huhtikuu.

Mitähän tästä vielä seuraa

Tässä IVF-hoitoja odotellessa tulee mietittyä kaikenlaista. Tähän asti olen ollut hyvin toiveikas. Kun päätimme lähteä hoitoihin, ajattelin, että eihän sitä tiedä vaikka ensimmäisellä kerralla tärppäisi. Kun inseminaatio toisensa jälkeen kuitenkin osoittautui tuloksettomaksi, ajattelin, että eipä niiden onnistumisprosentti kovin huima olekaan. IVF-hoidoilla mahdollisuudet on paremmat, ehkä onnistumme heti ekalla kun ei meissä mitään vikaakaan pitäisi olla.

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että eihän sitä tiedä. Onhan meille tehty perustutkimukset, mutta jos munasoluissa tai hedelmöittymisessä ylipäätään olisi jotain ongelmia, niin tämähän on juuri se kohta missä se se kävisi ilmi. Ehkä nämä ajatukset on osa henkistä valmistautumista aikaisintaan loppukesästä alkaviin hoitoihin. Kyllä tässä vielä kuitenkin kovin toiveikkaita ollaan. Jospa lapsettomuutemme viisivuotispäivänä loppuvuodesta olisin jo raskaana.