Mua vituttaa

"Mua vituttaa niin ankarasti

vituttaa aamusta iltaan

vituttaa, on kaikki turhaa

vittu kun vituttaa

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi

kierrän kriisiryhmänne kaukaa

älä tyrkytä minulle terapiaa

kaada lisää paskaa mun niskaan

Älä loihe mulle lausumaan

kauniita sanoja

älä saatana tule antamaan

mitään vitun tukea

Anna olla kun poikaa vituttaa

anna olla aamusta iltaan

vitutus on otettava kokonaan

silloin kun vituttaa"

Menkat alkoi siis tänään. Oon kyllä tiennyt jo kolme päivää että näin tässä varmaan käy joten ei tullut suurena yllätyksenä. Tää biisi on soinut päässä nämä päivät. Luulin että oisin jo vittuuntunut tarpeeksi mutta tänään on kuitenkin itkettänyt ja tekisi vaan mieli kaivautua päiväksi piiloon muilta ihmisiltä. 

Ehkä huomenna sitä positiivisuutta taas. 

Erilaisia tuntemuksia

Eilen olin pahantuulinen. Miehenikin huomasi sen ja kysyi syytä, en osannut vastata. Tajusin, että kuukautisten alkamiseen on viikko aikaa. Enteileekö pahantuulisuuteni niiden alkamista, enkö olekaan raskaana? Tätä miettiessäni olin entistä pahemmalla tuulella.

Tänään on ollut maha oudon kipeä. Tarkoittaisiko se, että olen raskaana? Miksi ihmeessä se sitä tarkoittaisi, onpa hölmö ajatus. Ehkä oli vain päässyt tulemaan liian kova nälkä.

Rinnat eivät ole kipeät. Yleensä tässä vaiheessa kiertoa ne jo ovat. Olisiko se merkki raskaudesta? Tämäkin on hassu juttu: Ennen kuin aloimme yrittää lasta, en ollut koskaan huomannut rintojen aristamista. No, ehkä en ollut vain kiinnittänyt siihen huomioita, mutta tuntui siltä kuin se olisi vain yhtäkkiä ilmestynyt jostain.

Niin, kun voisikin ottaa kropastaan lomaa näinä viikkoina. Mutta ei. Sille ei vaan voi mitään, että mielikuvitus alkaa laukata ja erilaisista tuntemuksista tulee merkittäviä.

Ja kyllä, olen käyttänyt raskauslaskuria ja vatsassani olevan mahdollisen alkion laskettu aika olisi 7.10.

Kolmas kerta toden sanoo?

Pistelyt on pistelty tältä erää ja inseminaatio tehty. Parin päivän päästä aloitan vielä Lugesteronin käytön ja sitten vain odotellaan. Lugesteronia en ole ennen käyttänyt. Nyt lääkäri kirjoitti sitä, koska viimeksi IUI:n jälkeen kierto jäi hieman lyhyeksi.

Mieli on yllättävän rauhallinen tällä hetkellä. Liekö sillä vaikutusta, että oli hoidon lopputulos mikä tahansa, tuntuu se tavallaan helpottavalta. Ihanaa olisi tehdä elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti. Jos näin ei kuitenkaan käy, voin asennoitua hoitotaukoon ja tehdä toisenlaisia suunnitelmia keväälle ja kesälle.

Olo on kuitenkin toiveikas <3

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella

Yksi tekee ovulaatiotestejä välttääkseen raskaaksi tulemisen -ja raskautuu silti.

Toinen on tehnyt nuorena kaksi aborttia ja vuosia myöhemmin tulee jälleen vahingossa raskaaksi -ja pitää lapsen vaikka uutinen ei olekaan aluksi mieluinen.

Kolmas tulee raskaaksi jos ei ensimmäisellä niin toisella yrittämällä.

Lapsia otetaan jatkuvasti huostaan ja sijoitetaan muualle asumaan, koska heidän biologiset vanhempansa eivät pysty huolehtimaan heistä.

Samaan aikaan minä olen aina tiennyt haluavani omia lapsia, viihtynyt lasten parissa, rakastanut helliä vauvoja. Mitä pitäisi ajatella siitä, että sellaista ei kuitenkaan minulle ole suotu, mutta jollekin muulle on joka ei kuitenkaan pysty huolehtimaan lapsestaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että ELÄMÄ ON ABSURDIA. Ei ole mitään voimaa joka jakaisi reiluutta maailmassa. Asia on näin, ja kunkin on parhaansa mukaan yritettävä sopeutua omaan tilanteeseensa.

Toivo, toivo...

Soitin eilen lääkäriin ja ovulaation induktio toteutetaan nyt tässä kierrossa. Olo on helpottunut, mutta samalla ristiriitainen. Yritän kaivella toivon rippeitä vielä tähän kolmanteen kertaan. Toisaalta olen menettänyt uskoni siihen, että tämä kolmas kevyempi hoitomuoto, jossa onnistumisprosentit eivät ole huimat, yhtäkkiä onnistuisi. Huomenna alkaa kuitenkin pistelyt, ehkä toivo herää niiden myötä! Ristiriitaa aiheuttaa varmasti myös se, että mikäli tämä kerta ei onnistu, tiedossa on puolen vuoden tauko ivf-jonossa. Toisaalta tauon myötä voisi hetkeksi hengähtää ja olla elämättä JOS-JA-JOS -elämää.

Onnellisuusprojekti

En muista mistä bongasin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti -kirjan, mutta totesin, että siinäpä minulle luettavaa joululomaksi. Kirjailija huomasi eräänä aamuna bussissa istuessaan, että puitteet hänen elämässään olivat niin hyvät, että oikeastaan hänen pitäisi olla onnellisempi kuin on. Niinpä hän alkoi tutkia mitä onnellisuudesta on kirjoitettu ja mitä se tarkoittaa hänen kohdallaan. Tämän seurauksena hän laati jokaiselle kuukaudelle oman teeman ja listasi konkreettisia asioita, jotka tuottavat onnellisuutta.

Kiinnostavaa luettavaa ja innostuin asiasta itsekin! Joka vuosi olen laatimassa jos jonkinlaisia uudenvuoden lupauksia, mahtaisiko koko vuoden pituinen projekti pitää minut sitoutuneena pidempään? Otan mallia Gretchenin tavoitteista ja lisään omia tarepeen mukaan. Tammikuun tavoitteet ovat melko yhteneväisiä hänen tavoitteidensa kanssa:

LIIKU ENEMMÄN
käyn tutustumassa uuteen kuntokeskukseen ja mietin innostuisinko siellä käymisestä
liikun kolme kertaa viikossa, osa voi olla reippaita kävelylenkkejä

NUKU VÄHINTÄÄN 8 TUNTIA YÖSSÄ
mietin etukäteen mihin aikaan aamulla pitää herätä, moneltako pitää mennä nukkumaan ja alan valmistella nukkumaanmenoa hyvissä ajoin tekemällä iltapesut ym.

HOIDA MIELTÄ KALVAVA ASIA POIS
mielessä on ollut pitkän aikaa teettää kasa valikuvia ja laittaa ne albumeihin

JÄRJESTELE KOTIA

kodissamme on vieläkin liuta hoitamattomia asioita. Ensinnäkin yksi huone kaipaa järjestelyä ja se saa luvan olla siistinä kuun loppuun mennessä.

 OLE AKTIIVISEMPI

mielenkiintoinen pointti kirjassa oli, että ei pelkästään tunteet ohjaa käyttäytymistä vaan myös käyttäytyminen ohjaa tunteita. Voi siis joissain tilanteissa yrittää käyttäytyä niin, kuin haluaisi tuntea. Kiinnitän huomiota tähän.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! ❤

p.s. maanantaina soitan lääkäriin, katsotaan onnistuuko OI heti vuoden alkuun!