Viime postauksesta meni vielä viikko kunnes poikamme saapui viimein tähän maailmaan ❤ Hän syntyi siis reilu kaksi viikkoa sitten 17.8. Painoa oli 4085 grammaa ja pituutta 51 senttiä. Poika oli oikein hyvinvoiva vaikka synnytys olikin ollut raskas meille molemmille.
Synnytys käynnistettiin viikoilla 41+5 laittamalla balonki. Se aloittikin supistukset jotka kuitenkin loppuivat balongin tultua ulos. Samana iltana puhkaistiin vielä kalvot ja supistukset alkoivat säännöllisesti seuraavana yönä. Aamulla siirryttiin synnytyssaliin ja kohdunsuu oli auki 4 cm. Tuosta homma ei sitten enää edennytkään. Aloitettiin oksitosiini, mutta jostain syystä vauva reagoi siihen niin että sydänäänet heikkenivät. Oksitosiini jouduttiin siis vähän väliä lopettamaan eikä annosta päästy koskaan nostamaan. Sama homma jatkui synnytyssalissa kaiken kaikkiaan puoli vuorokautta kunnes päädyttiin kiireelliseen sektioon. Siinä vaiheessa se oli omasta mielestänikin ainoa vaihtoehto, vaikka olin toivonut alatiesynnytystä. Synnytyksestä oli aluksi tosi paha mieli, mutta sain onneksi käydä sitä läpi kätilön kanssa ja lisäksi sain kirjaukset luettavaksi. Helpottaa kun tiedän mitä on tapahtunut ja että olen itse tehnyt kaiken voitavani.
Uusi arki on ollut ihanaa, vauva on ollut tämän pari viikkoa hyvin tyytyväinen ja helppo (mutta niin kai kaikki vauvat aluksi ovat!). Itse olin aluksi melkoisten hormonimyrskyjen vallassa, asiaa ei varmasti helpottanut sektion jälkeiset kivut ja toimintakyvyttömyys ja harmitus niistä. Nyt alkaa selkeästi tasoittumaan ja ehkä sitä alkaa myös ymmärtämään mitä kaikkea on tapahtunut. Oli aika hurjaa miettiä ensimmäistä viikkoa taaksepäin kun siihen mahtui raskas synnytys, sairaalassaoloaika perhehuoneessa todellisessa kuplassa sekä kotona olemisen ensimmäiset päivät. Omassa päässä tapahtumat tuntui sijoittuvan vähintään kuukauden pätkälle.
Ai niin, sektion yhteydessä lääkäri totesi, että kohdusta ja molemmista munasarjoista oli löytynyt endometrioosia. Liekö siinä siis syy tähän lapsettomuustaipaleeseen...
Olemme onnellisia ja kiitollisia pikku tuhisijastamme 💕 Luulen, että tämä blogi on nyt tullut päätökseensä. Perustin sen ensisijaisesti lapsettomuuden käsittelyyn joten tuntuu että se on nyt tehnyt tehtävänsä. Haluan kiittää kaikkia jotka olette käyneet blogia lukemassa, vertaistuki on ollut korvaamatonta! Kiitos myös teille jonka ajatuksia olen saanut lukea omista blogeistanne. Ja vielä lopuksi, paljon voimia ja onnea matkaan teille jotka vielä odotatte omaa pientä kotiin ❤
